Viimeinen bloggaus...

hei ja kiitos kaikille tämän blogin lukijoille. Siirryn anonyymiksi bloggaajaksi eli minut löytää ehkä myöhemmin sisustus-yms. blogeista. Kaikille toivotan ihanaa syksyä ja toivottavasti moni käy helssaamassa minua kahvilassamme Fiskarsissa.

Lantsareita ja putoavia lehtiä

havaittu. Uuden karheat kukikkaat kumpparini ovat jo siirtyneet vakituisesti eteiseen ja niillä onkin ihana lontustella pitkin hiekkateitä. Mutta jo siis NYT! Siis eikö kesää ole enää jäljellä? Pihassamme on puu joka on pullollaan keltaisia lehtiä ja osa niistäkin on jo pudonnut. Tässäkö tämä kesä ja lämpö taas oli? Minun puolesta tervetuloa kasvihuoneilmiö, mur. Naapuri patoaa hiekkatietä ettemme hukkuisi vesitulvaan ja koira on taas rapainen, auto kurainen ja koululaisen fillarin satula aamuisin märkä. Ei kai auta kun kaivaa fleecetakit ja villasukat komerosta esiin. Ja kynttilät! Ja lyhdyt! Sekä ihanat kaulahuivit! Tervetuloa syssy!

hulluna huitova kassatäti

on nyt muuttanut suklaapuotiin. Nimittäin minä. Pelkään ampiaisia ja syystä että Petri on erittäin allerginen niille ja toiseksi että ne pistää (aina) kuitenkin vaikka olisi kuiiinka rauhallinen. Eilen sattui sellainen kiukkuamppari kävelemään mekkoni kauluksesta sisään. Hetken mietin että joudun riisumaan mekon keskellä kauppaa ettei se pistäisi mutta rintamuksessa olevat noin 10 nappia estivät minua toimimasta niin. Ja tietenkin se pirulainen pisti minua niskaan. Ja voin sanoa että sattui niin prkle....sti. Onneksi eräs asiakas sai tuon pisteliään ötökän kalastettua mekkoni sisältä lusikalla. Raportin päättää kipeäniskainen kahvinkaataja...

Olipa kerran keltainen puusohva..

josta tuli ...valkoinen. Tietenkin valkoinen koska aina välillä salaa haaveilen siitä beessivalkeasta kodista. Ja pöh, nyt harmittaa etten jaksanut raahautua maalikauppaan ja miettiä sohvalle jotain oikeaa väriä vaikka vihreää tai harmaata ellei jopa punaista. No, nyt se käy eteisen syvennykseen tuollaisenaan ja ehkä se saa pintaansa sitten joskus jonkun oikean värin.

Muuten kesä on mennyt huiskauksessa. Välillä on tehty hommia niin että silmissä humisee. Nyt pidetään puoti kiinni kerran viikossa (maanantaisin) ja silloin voidaan tehdä niitä pakollisia juttuja mitä ei muuten olla keritty tai jaksettu tai vaikka jotain ihanaa ja relaksoivaa...vielä ehtii kesäretkelle.

Syksyn projekti on saada selkä paremmaksi tai jopa ehkä kuntoon. Ensimmäinen aika hierojalle on jo varattu katsotaan mitä hän tuumii selästä joka tuntuu aivan kamalan kipeältä ristiselästä lapaluihin. Olen myös hankkinut polkupyörän ja toivon että jaksaisin edes joskus pyöräillä jonnekkin toria pidemmälle...täällä näitä "pakkotaluttaa" ylämäkiä tuntuu olevan enemmän kuin alamäkiä. Tosin ensin täytyy säätää penkki oikealle korkeudelle ja sehän on taas yksi projekti joka tuntuu venyvän-

Kaupunkikierros

piiitkästä aikaa. Eli oikeen Helsinkiin asti lähdin. Pakko oli päästä Laura Ashleyn Alea katsomaan. Kyseinen putiikki on minulle jonkin sortin pakkomielle. Ihania tapetteja ja kankaita ja sen sellaista. Nam. Paikalle pelmahdettuani jäin valaisin pöydän luokse ja olisin ollut lähes valmis haluamaan ne kaikki. Vain auton kaukainen sijainti esti minua repeämästä liitoksistani ja loppujen lopuksi päädyin ostamaan vain päiväpeiton (jota itseasiassa olin tällä reissulla ajatellut katsella jos löytyisi jostain). Päiväpeitot on sitten kanssa kumma juttu- niitä pitää aika ajoin saada uusia vaikken juuri koskaan "ehdi" petaamaan. Siksi olin ajatellut ostaa jotkut hemaisevat lakanat mutta niitä en löytänyt. Tulin siihen valitettavaan tulokseen että jopa Hesan kaupoissa on nihkeä valikoima jos ei halua jotain modernia tai kirkuvan värisiä kamaluuksia. Myös matot jäivät kauppoihin sillä tähän taloomme kaikki ovat aivan postimerkin kokoisia. Talveksi tarvitaan kyllä suuret lämpimät matot meille. Ja kauniit, kiitos. Mutta summasummarum olisi ihanaa jos jostain saisi kerralla matot, verhot, sohvatyynyt ymsyms. kokonaisuudet ainakun siltä tuntuu. Pliis..en tarkoita nyt ikeaa. Ja pahus, siellä en kerinnyt käymään.

ötököitä ja kirppislöytöi..

on siunaantunut meille. Siis molempia. Ötököistä suurimmat on hiiret jotka puskee sisään keittiön roskiskaapin viemäriputkesta. Niitä on nyt saatu kiinni kaksi. Kauhulla odotan syksyä jolloin ne haluavat oikeasti tulla sisään. Kammoan hiiriä kouluasteikolla 10-.

Seuraavaksi täällä asuu hämähäkkejä jotka Suomen olojen mittapuun mukaan ovat tooosi suuria ja mustia. Yhden sain hukutettua suihkussa ja toinen jäi painavan keittokirjan alle. Muutama muu on mätkäisty muuten vaan hengiltä. Pelkään noita jättihämppiksiä kouluasteikolla 9+.

Sitten löytyy sellaisia pötkylöitä jotka liikkuvat pimeässä ja nopeasti. Yleensä niitä on veskin lattialla mutta nyt törmäsin sellaiseen viiksivalluun keittiönkaapissakin. Nuo pienet alle puolen sentin mittaiset ötökät ei ole pelottavia mutta inhoja, tosin en tiedä mitä ne ovat joten en anna niille kouluarvosanaa pelottavuudesta, vielä.

Kirppikseltä on nyt kertynyt sekalainen kasa emalivateja, lautasia ja värikkäitä emalikulhoja. Ihana vanha punaruskeajalkainen pöytä löytyi Fiskarsin antiikkiviikonloppuna toriltamme. Myös pieni valkoinen kastikekulho odottaa kenties jotain kukkaa asukikseen. Selvästi varustan nyt jotain tulevaa kuistia johon nämä kaikki sopisivat ihanan mummumaisesti...

pikaiset kesäterveiset

ruuhkaisesta ruukista. Eli kesä suhahtaa aikas vauhdilla ja päivät kuluvat nopsaan kun asiakkaita passaa. Mutta tämän päivän paras uutinen on tässä: tyttäreni Cheerleader-jengi HAC Elite voitti EM-kultaa eilen Ruotsissa! Woouuuu!!! Hyvä tytöt ja Suomi! Aivan mieletöntä ja huippukivaa on myös se että tytöillä tulee nyt treenitauko ja saan "pikkuiseni" tänne meille kokonaiseksi kolmeksi viikoksi ja niin...tietenkin kahvilaan myös avuksi. Näissä merkeissä jatketaan kesää...sitähän on vielä jäljellä!